Miniloma all by myself

Yep. Tulin ns.siihen pisteeseen, että oli pakko päästä tästä kylästä hetkeks pois, omien ajatusten kanssa. Päädyin varaamaan junaliput ja yön hotellissa. Tähän miulla ei tosiaan ois ollu mahdollisuutta, ellei miun kummisetä ois jälleen kerran ollu auttamassa. Hää ymmärs varsin hyvin miun pointin,kun sanoin, että nyt ollaa taas äärirajoilla miun oman jaksamisen kanssa.
(Mie oon myös siitä outolintu, että vaikka miten viihdyn ihmisten seurassa ja kaipaan sitä menoa ja meininkiä, nii joskus tulee vaan se raja vastaan ja tarvii olla yksin...)

Löysin vielä sellasen hotellin, missä oli pienen pieni kuntosali ja uima-allas, joten sinne siis!
Lauantai siis meni oikein rattoisasti vieraassa kaupungissa seikkaillessa ja hotellin antimista nauttiessa. Ja se, että mie maltoin ja vaan OLIN nii sekii autto jo tosi paljon.
Yhtää ei ollu levoton olo, että olis pakko muka jotakii tehä kokoajan vaan nautin olostani saunan lauteilla ja uima-altaassa.
Tokihan ensin kävin testaamassa hotellin kuntosalin. Hain sieltä pienet lämmöt ja sitte pulikoimaa! :)
Teki kyllä niiin hyvää.

                                             Mikäs tuossa hotellin sängyllä oli pötkötellessä <3

Ohjelmaan kuului myös erittäin hyvin syöminen ;) Kävin ihan ravintolassa sillon lauantaina ja sunnuntai-aamuna  hotellin aamiainen..noh..sanoisinko että se oli hieman täyttävä!
Sieltä lähtiessä tuntui, että ruokaa oli henkitorvessa asti ja oli kyllä hyvä mennä sen jälkeen mahan viereen ottaa lepoa.
Mie olin muute suunnitellu, että olisin nukkunu pitkään ja sitte vasta menny syömää kun aamiainen oli tarjolla klo 11 asti, mutta ilmeisesti miun sielu kaipas jo aamupalaa, kun heräsin vaistomaisesti 7.57 ja klo 8 siis alkoi se aamupalan tarjoilu :D

Tänä aamuna oli sitten ihan eri tavalla virtaa lähteä salille ja toteuttamaan uutta treeniä. Meni meinaan se pt-tapaaminenki vähä kehnosti migreenin pyrkiessä päälle. Käytiin kyllä se ohjelma läpi, mutta salilta lähtiessä en juurikaan mitää muistanu... Tästä siis opin, että kannan särkylääkkeitä myöskin treenikassissa mukana.

Nii jotta tosiaan, kävin tekee hyvän treenin ja alan nyt jopa kirjottelee itelleni vihkoon ylös noita treenejä, nii osaa sitte paremmi seurata tota edistymistä.
Myös tuo lepo on sellanen, mitä miun tarvii nyt ihan ruveta opettelemaan. Intoa on taas kuin pienessä kylässä, mutta josko mie nyt alkaisin tajuumaan, että niitä tuloksia syntyy paremmin jos pidän itestäni huolta kokonaisvaltasesti, enkä vaan jatkuvasti stressais kaikesta ja kirois laiskoja treenejä.

Että tämmöset fiilikset tähän viikon alkuun...Älä sie Sanna hötkyile!