Jaksaa jaksaa :)

Yep. Harrastelin lauantaina pientä tankkailua, nii kyllä nyt jaksaa taas :D
Josko ihan numeroisin nää asiat, mitä mielessä on nii ei menis kaoottiseks yhtee plörinäks.

1. Päätin tosiaa vähentää hiilareita ruokavaliosta ja siinä oon pitäytyny. Jätetään ne hiilarimätöt treenipäiville ja muuten sit voi keskittyy muihi juttuihi. Tosin aamupuurosta en suostu luopumaa, en! ;) Mie toivon, että pikkuhiljaa rupeis nuo ällötysturvotukset häviämään.

2. Miulla oli ilo ja kunnia piiiiiiiiiiitkästä aikaa tehdä töitä! Kävin riipasee yhen iltavuoron sekä yhen aamun ja oon ku eri ihminen nyt! Kyllä se vaan on niin, että työ on myös se, mikä miut pitää järjissäni. Vaikka eihän tuokaan homma aina ole ruusuilla tanssia, mutta mikä nyt olis? Ja tuolla kuitenki tunnen oloni tärkeäksi ja asukit tykkää miusta, nii ei yhtää huono. Pääsin myös "ylittämään itteni" ja koin onnistumisia, joista sain taas lisää varmuutta työhöni.

3. Selkäjumit. Miun hartia/lapaluuseutu ja alaselkä on niiiin rikki. :/ Monena iltana kipuillu tosi kovin ja eilen kun hyvän fiiliksen ja auringon ansiosta päätin aamuvuorosta kävellä kotiin (7km) nii loppumatkasta varmaan muistutin lähinnä pingviiniä, kun nuo jumit alkaa vaikuttaa jo askellukseen...
Nyt sit mietin, pitäskö riipasta pieni voltaren-voidekuuri vai ottasko suoraa yhteyttä johonkii fyssarii (ja maksais sit ittesä kipeeks)... Hierojakaa ei saanu noit jumeja viime viikolla auki. Onha se toki sanomattakii selvää, ettei ne kerrasta lähe, mut jostai ois saatava apua ja nopeesti. Ehkä miul on pieni toivon kipinä päästä fyssarille aiemmi ku omalle hierojalle, jolle jonoa on ihan riittävästi... En tiedä...?


4. Tosiaan, kun pääkoppa on nyt vähän parempi niin aamun treenitkin kulki paremmin. Joskin oli vähän sellanen olo, onko järkeä reenata kun kroppa on niiin jumissa, että tuskin ottaa kovin hyvin treeniä vastaan. Mutta menin ja tein ja kannatti. Kerranki sain itestäni enemmän irti ja etekii jalkoja vääntäessä se tärinän määrä oli mahtava! Mutta loppuuasti tein ja nautin kun piti irvistellä ihan tosissaan! :D

5. Tänään oli myös se pieni hetki, kun ymmärsin mitä oon saanu aikaan. Sieltä se haba, ojentaja ja pienen pieni selkälihas pullistaa ku tarpeeks posettaa ;)  Ei tätä hommaa kukaan ole miun puolesta tehny, että itteeni saan syyttää. Sittenku tuo maha viel saatais aisoihi nii hyvä on.