No en nyt ehkä sanois...
Vähän sekava viikko ollu. Kaks ekaa treeniä uudella salilla oli ihan ymmärrettävästi hakusessa, joskin porraslaite on miun ehdoton suosikki tällä hetkellä! ;)
Siihen päälle oli lumitöitä pariin otteeseen ja eilen pääsin ystävän kera viettämään aikaa lenkkipolulla reilut puoltoista tuntia.
Onneks tosiaan sain eilen avautua tälle miun ystävälle, se jo ehkä ripauksen helpotti.
Oon sentää tiedostanu sen, etten kaiken tän syömishomman ja salin ohella ole ymmärtäny OIKEESTI levätä ja nyt kroppa sekä mieli huutaa erroria. Tää on niin monien asioiden summa, että olis jo korkee aika pysähtyä ja nollata.
Tänää otin sitte iha huilin kannalta, ihan senkii takia kun aamulla taas kerran särki päätäkin nii ei tullu mieleenkä, että pitäs jotain suuria urheilusuorituksia tehdä.
Huomenna kyllä yhä edelleen ne pt-treffit tiedossa ja se onneks nyt sitte selkeyttää miun tulevaisuutta sen osalta. Varmaan on sitten jatkossa kirjattava ne levotkin sitten ihan kalenteriin ja eilen myös lenkin päätteeks vähän lupailin, että jos sitten niitä lepojakii jossai kohtaa sitten?..
Miun ajatukset on nii hullunmyllyä, että tää kirjottaminenki on jotenki hankalaa.
Naputan jotain, pyyhin pois ja taas kirjotan. Lopputuloksena vaan kaaosta.
Ja edelleen, kuten koko tän kuvion aikana, ihmisten kommentit vaan on niitä jotka vaikuttaa.
Olin ihan into piukassa tuosta lehtijutusta, hetken oli taas se onnistuja-fiilis, kun sai noinkin näyttävää tunnustusta. Sitten tuli taas tää mielenkaaos ja tyytymättömyys omaan peilikuvaan.
Viikon sisällä olen myös kuullut:
-"etkai sie enää treenaa?.." (en näe syytä lopettaa...)
-"sie oot nii muuttunu siitä, mitä olit" (joo,olen enkä elä siellä menneessä enää, ei muistella sitä)
"millä kuurilla sie olet kun noin olet laihtunu??" (ei tämä ole kuuri..arght....)
"hitto sie oot kyl nii hoikistunu.." (kiitos,mut pakota miut kans näkee se..)
Että...onkoha kellään edes vähän samanlaisia ajatuksia?.. Anyone?..
Yep..niin mie vähä aattelinkii, että muut on ihan terveiden kirjoissa vielä :D
Ja innokkain lukija/kommentoija täällä taas huutelee :D
VastaaPoistaOff -nappula ihmisen roppaan, kiitos! Tai siis kaks; toinen nuppiin ja toinen muuhun roppaan. Silleen, että voi sopivasti säädellä jotta onko pää täynnä vai sammuksissa ajatuksista ja samaten ADHD:n sammutus ropasta sillon kun on OIKEESTI levon tarve. Tilaukseen? Mulletoi.com?! MISTÄ?!!
Sie oot tehny hurjanmoisen työn ittes (ja siinä sivussa muittenki) kanssa. Sie oot normaalipainoinen. Sie näytät hyvältä. Kohta miun naismakuun tosin liianki lihaksikkaalta, mutta kuitenki ;D Luotatko miuhun ja muihin siun rakkaisiin ja läheisiin? Onko meillä syytä puhua paskaa? Mie LUPAAN ja VANNON (kautta kiven ja kannon, ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön) olla siulle rehellinen siitä, mitä mie nään siussa enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Oon joskus suorasanainen, mutta miusta se on myös iso osa ystävyyttä. Mie en oo se ystävä, joka myötäilee ja mielistelee ja kehuu turhasta. Mie oon ystävä, joka toivottavasti osaa tukea ja kannustaa, mutta olla myös rehellinen. Mie toivon ystävänä siulta luottamusta ottaa vastaan sekä tuen ja kannustuksen, että myös ns. palautteen. Sie oot Maron jälkeen miun pitkäaikaisin ja tärkein ystävä. Miulla ei oo mitään syytä tahallisesti loukata tai valehdella siulle. Kaiken tän paatoksen jälkeen paina nyt kalloos, jotta SIE NÄYTÄT JO IHAN UPEAKROPPAISELTA IHMISELTÄ! :D
Sitten:
-"etkai sie enää treenaa?.." (en näe syytä lopettaa...) TODELLISUUS: - "Ethän vaan oo vielä lopettamassa, kun oot tehny niin ison ja hienon urakan, vaan treenaathan fiksusti kehoasi ja mieltäsi tarkasti kuunnellen? Ethän ammu yli? Ollaan ylpeitä siusta kun oot kaiken tuon pystyny tekemään, nautithan saavutuksistas ja huolehdit ulkonäön lisäks myös terveydestäs!"
-"sie oot nii muuttunu siitä, mitä olit" (joo,olen enkä elä siellä menneessä enää, ei muistella sitä) TOD: "WAU! Mieletön muutos, vaikka sama ihana Sannahan se siellä on ollut koko ajan. Nyt vaan ns. puhjennut kukkaan! Go, girl!"
"millä kuurilla sie olet kun noin olet laihtunu??" (ei tämä ole kuuri..arght....) TOD: "...kerro heti, miten noin lyhyessä ajassa saa noin huiman muutoksen aikaan, jotta minäkin losoperse voin alottaa saman kuurin! Sanothan myös, että se tapahtui kuin taikasauvan heilautuksella; ei tarvinnut tehdä juuri mitään! Ettei tarvi muuttaa mitään eikä tarvi mennä oman mukavuusrajan ulkopuolelle, ei vaadi työtä ja riittää kun vaan nykäsee jonkun ihmekuurin?!"
"hitto sie oot kyl nii hoikistunu.." (kiitos,mut pakota miut kans näkee se..) TOD: -" Hei, olen lähimmäisesi/salituttu/kuka tahansa, eikä miulla ole juurikaan syytä valehdella siulle. Tulokset siun kovasta työstä näkyy, voit olla niistä ylpeä! Jos et ite sitä näe etkä luota meihin kaikkiin muihin, voitko antaa itelles aikaa nähhä se todellinen muutos, sillä kaikki on kuitenkin tapahtunut nopeasti, joten voiko olla mahdollista ettei pää ole ehtinyt suureen muutokseen mukaan ja tarvii aikaa nähhä ja todella tiedostaa kaikki jo saavutetut hienoudet ennen uusia suuria tavoitteita? Ei niistä tavoitteista tarvi luopua, mutta niille voi antaa aikaa; et menetä siinä jo saavutettuja hyviä asioita etkä ole luovuttamassa, mutta saatat nähhä asiat niitten todellisessa valossa."
Juu.
Mitähä tuohon nyt sanois?.. jotta kiitos? :D äh..hämmens.taas.
PoistaMutta joo, kovaa työtä pääni kanssa tässä nyt teen.
Kyl se siittä, asioilla on tapana... *väistää ilmassa lentävän treenikengän* ja ei muuta ko tsempillä etiäppäin sanos mummo tuolla perkeleen lumihangessa :)
VastaaPoistaHei! Hyvin väistetty! :D
Poista