Pakkohan se itekki on tunnustaa, että hommia on tehty, vähennyksillä menty ja levot ollu minimaaliset.
Tosiaan viimosii päivii liteä tässä vedellään ja tuntuu, ettei miun päässä ole muutakuin joku sirkusapina hakkaamassa niitä perhanan lautas-lyöntihässäköitä yhtee. (MITÄ PERKELEITÄ NE MUUTEN ON? ONKS NE VAAN LAUTASET?HELP?)
Joo, miun aivokapasiteetti nyt ei riitä ihan kaikkeen. Kyllähä mie meen ja tohotan kokoajan, mutta ilman sellasta järkevää ajatusta kuitenkaan. (oli muuten ystävän kanssa tästä kerran puhetta, kun sillä oli sama kuvio omassa päässä mutta se tajus jarruttaa vähä aikasemmi)
Sinkoilen paikasta toiseen ja unohtelen asioita. Great.
Silti. Mie en luovuta tässä ja nyt. Kävin äske nykii jalkajumppaa ja perjantaina on sitten se "tuomiopäivä". Eli viimone punnitus ja treeni. Ja sit L-E-P-O-A. tänne.Kiitos.
Onneks miun elämään on tullu jonkin verran muutakin ajateltavaa ja touhua, niin miulla on syitä heittää ne salihanskat viikoks nurkkaan ja tehä ihan kaikkee muuta ;)
Foorumille oli eilen tullu Bullin viimoset tsemppaukset ja vinkit jatkoon, jopa hän suositteli viikon-jopa kahden hölläilyä tän rupeaman päätteeks.
Ruoka tulee olee kuitenkin se, mistä pidän kiinni. Siis lähinnä rytmitykset, yms. Jaksa mitää makroja ajatella nyt hetkeen, kun ei ole tarvetta. Miun kroppa vaan on sellanen, että se vaatii ruokaa tietyin väliajoin, mutta onhan tää helpottavaa kun saa palata vähän edes hiilaripitoisempaan, niin josko se ajatuskin alkais toimimaan hieman paremmin?
Joidenkin on varmasti tosi vaikee ymmärtää, miks mie sitten teen tätä? Miks en vaan lopeta?
Mutta sitten mie kysyn, miks lopettaisin? Mie kuitenkin nautin tehä tätä, oon hulluna treenaamiseen ja oon myöntäny sen. Tää on miun elämäntapa. Ei miuta varmaan kukaan tajua, mutta kaikista hienointa miusta oli vähän aikaa sit kuulla, että miuta joka tapauksessa tuetaan tässä asiassa, ihan siks kun tää on se, mitä haluan tehdä. Ja ilman tukea en tähän pystyis.
Miusta pidetään huolta.
Kovin taistelu miulla on kuitenkin oman itseni kanssa. Tästä lähtien on rustattava ne levotkin ihan erikseen kalenteriin, josko se sitten etenis ihan toteuttamisasteelle.
Mä tajuan. :) Vaikka ite en vetänytkään omaa kahdeksan viikon dieettiä ihan noin täysillä kuin sä (todellakin pisteet sulle siitä! :))), tuloksia tuli ja nautin siitä kaikesta ihan mielettömästi. Jopa niistä ajoittaisista uupumisista ja vitutusoloista. :D Tärkeintä tässä elämässä on tehdä sitä, mitä ite haluaa ja mistä nauttii. :)
VastaaPoistaNo sanotaan, että melkolailla parhaani oon tehny. Vaikken niin orjallisesti ole menny, mutta silti ;)
PoistaJa nimenomaa just tuo, että tekee mistä ite tykkää, se on vaa plussaa kun joku on vähä ees hengessä mukana!