Oikeus hyvään oloon?

Moni varmaan ajattelee, miten ärsyttävää on kun napsin itestäni kuvia, puhun tulevasta valmennuksesta, ruuasta ja treeneistä. Mutta, eikö ihmisen pidä puhua siitä, millä on merkitystä?
Siitä, minkä haluaa jakaa toisille? Kyllä.

Mie olen päässy taas treenailun makuun tauon jälkeen ja se ehkä on entisestään saanu miut ajattelemaan näitä kuvioita. Se, millä tavalla elän tässä ja nyt, ennen valmennusta on myös merkittävää. On harhakuvitelmaa, että voisin jotenki heittäytyä rentoilun ja mielitekojen maailmaan, sillä onhan ne tulevat kymmenen viikkoa "yhtä kärsimystä".
Mutta ei ei ei. Eihän se niin mene. Mie rakastan treenaamista ja haluun tehä sitä aina vaan lisää. Piste.
Mie rakastan myös ruokaa, MUTTA haluun olla tietonen siitä, mitä syön.
En halua tehdä siitä numeroa, mutta joskus se nyt vaan on otettava puheeks, sillä en ihan oikeesti voi olla mielitekojeni orja tai laittaa suuhuni sitä, mitä sattuu löytymään.
Jos se on ongelma, niin vain ja ainoastaan sitten miun. Ei muiden. Mie en tuomitse muiden "vapaata syömistä" niin miks miut tuomittaisiin?

Ruualla nyt sattuu olemaan myös iso rooli ihan vaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Mie oon ite oppinu monien mutkien kautta, mikä tekee miulle hyvää, niin miks en tekis jatkossakin juuri niitä valintoja?
Tottakai on myös niitä päiviä, kun koen, ettei mikään ole miulle hyväks ja voinkoha syödä nyt ylimääräsen palan leipää, mutta onneks ne tilanteet menee ohi.

Mie oon luonteeltani niin kärsimätön, että pitäs saada kaikkihetinyt ja halu kehittymiseen on niin vahva, että koen heikkoina hetkinäni olevani se ikuisesti läski, joka ei voi antaa missään periks.
Pahimmat taistelunihan mie käyn oman itseni kanssa, pään sisällä. Ja siks on tärkeetä, että miulla on tällä hetkellä edes pari ihmistä jotka on varmasti valmiita tiputtaa miut maanpinnalle jos alan liikaa leijumaa, mutta myöskii hyväksyvät sen, mitä haluun ja mitä teen elämälläni.

Miulle on sanottu suoraan, että miuta tuetaan "jos kert tää on miun juttu" ja ns.juhlakutsun ohella miulle annettiin lupa tuoda omat eväät "jos miusta siltä tuntuu" :D Yep, taas jonkuu ihmettelijän silmii/korvii tuo edelline lause varmaa sattui, mutta mie arvostan suuresti :)

Ja kuten otsikokkin totee, niin kyllä ihmisellä on oikeus hyvään oloon. Jokaisen tulis tehä sitä, mikä itelle merkitsee ja mistä nauttii. Oli se sitte hurjaa fitnessperseilyä, virkkausta tai sohvalla löhöilyä.
Nää on just näitä elämän ikuisuusaiheita, joista kukaan ei pääse ehkä yli eikä ympäri ja jokaisella on omat tiukat mielipiteensä, etenkii just tuosta pirun ruuasta.
Sanotaan, että elämästä pitää nauttia ja joo, mie voin tehä sitä täydestä sydämestä, ilman, että joka päivä tarvii syödä sokeri-rasvasettejä.

PS. Ei se kieltäytymine ole aina helppoa. Uskokaa tai älkää. Miun on vaan itse itselleni pidettävä ne rajat, sillä onhan tää vielä aikamoista nuoralla tanssia. Horjun, mutten anna periks. En anna itteni tippua enää ja se on se yks monista tekijöistä, josta oon onnellinen.

PPS. Kyllä, miun elämässä on paljon muutaki ku treenit ja ruoka ;)