Mitä miun tarvii tehä?

Jotenkii näin miusta tuntuu suurinpiirtein joka päivä.
Joo, se mistä lähin, on päästy melko pitkälle. Miun tavotteet muuttu tuossa matkalla ja sitä kohti oon yrittäny mennä. Mutta silti ajoittain tuntuu, että mihin hittoon mie oon menossa ja miten mie tätä voin jatkaa, kun en yksin enää osaa?

Palaute, jota saan pääosin kuulla on sitä, ettei miun enää tarvii tai miks mie nyt enää??
Eilen ystävän kanssa vähän aihetta käytiinkin läpi, ja hääkii sano suoraa, ettei voi tajuta tätä kun ei oo kokenu. NIMENOMAAN IHMISET! Kokeilkaa ja tulkaa sitte sanoo, ok? Ei se lohduta, jos tulette sanomaan, että näytän jo tarpeeksi hyvältä ja ettei miun enää tarvi laihduttaa. Tulee tiedättekö olo, että olisin tehny tän muiden takia. Sori, mutta olette väärässä.

Miks miun pitäs lopettaa nyt? Antaa periksi ja repsahtaa siihen vanhaan Sannaan, joka en todellakaan enää ole? Miks mie en sais syödä, miten haluan, kieltäytyä kahvipullasta yhdeksän kertaa kymmenestä, potea huonoa omatuntoa viikonlopun mättöjen jälkeen?
Joo, tää on vaan elämää ja elämästä pitää nauttia. NO JUST SIKS MIE TÄTÄ TEEN. Mie haluun syödä ja voida hyvin joka perkeleen päivä. Mie haluun mahollisimman paljon vaikuttaa ITSE siihen, miten miun kroppa jaksaa.
Mie haluun ihan itse voida hyvin, jotta voin pitää huolta muista. Niinhän se menee.

Ei tää ole helppoa. Ei todellakaan. Mie tarvin sen pt:n, mut ennen sitä lottovoitto kiitos. Tää on niitä hetkiä, kun taistelutahtoa kyllä löytyy, mutta silti jokin epätoivon murunen kolkuttaa takaraivossa ja hämmentää pakkaa... Mutta nyt mie lähen salille, kun ei tuo unikaan paljoo näyttäny maittavan, kellohan on vasta aamu ennen kukon rääkäisyä.