Need inspiration?

Nonni! Uus päivä ja -ehkä ei niin uudet kujeet-! :)
Vähän huonosti nukuttu yö takana, mutta salillehan se oli itsensä kammettava normiaikaan. Ärsyttää tuo jatkuva sade, nii jää nyt uudet lenkkeilyhousutkii viel testaamatta. JOO JOO! Selityksiä, sillä enhän ole sokerista tehty, oon vaan mukavuudenhalune enkä haluu lenkkeillä kaatosateessa ;)

Mutta joo, tämän aamunen sali sai miut miettimään enemmän sellasia kuiin inspiraatio-asioita. Mistä se inspis ja motivaatio sitten koko hommaan? Ja puhun nyt yhä edelleen tästä painonpudotuksesta.
Niin tylsää, kuin se onkin niin kaikkihan lähtee omasta itsestä. On hienoa, että oli sitten minkä kokoinen ja näköinen vaan, niin JOS pystyy itsensä sellaisena hyväksymään. Mutta mielestäni on turhaa vinkua, ettei kelpaa jos ei ole valmis tekemään asian eteen yhtään mitään ja löytää aina ne selitykset kaikkeen.

                                                  Tää ei tosiaan ole ollu mitään ruusuilla tanssimista.


Alunperinhän tää homma oli miulle enemmän ulkonäkökysymys. Ahisti kun mitkään vaatteet ei tuntunu oikeesti hyvältä ja tuntui, että piti pukeutua vähintäänkin telttoihin.
Mutta.. -16kg ja rapiat ja miks mie vieläkin näen sen ison Sannan peilistä?
No se onkii sitten ihan toinen juttu, joka sijaitsee korvien välissä :D  Ehkä just siks mie tarviin itelleni todisteita liki päivittäin siitä, mihin on tultu. Joko sitten kuvien muodossa tai vanhoja vaatteita mittaillen.
Ja onhan se nyt selvää, että mie voin niin paljon paremmin ja oon energisempi kuin ennen. Tokihan ihan "normiuupumista" tulee  mut en oo jatkuvasti sellasessa puolikoomassa. Ja miun sielu suorastaan huutaa aamupuuroa päivittäin :)
Turhaudun myös tosi nopesti jos en pääse liikkumaan. Siks sali ja lenkkeily on miulle tärkeitä ja vähän sellanen henkireikä, että jaksaa taas.

Aamulla näin erästä tuttua naista salilla, joka taas kertoili miten kiva olis jos hänellä olis miun tahdonlujuus ja energia tehdä ja toteuttaa asioita. Ööö..mitä tohon nyt voi sanoa? Yritin vaan lohdutella, että kyllä se vielä löytyy, ihan omasta itsestä ja hällekin painotin, ettei tää oo miullekkaan helppoa, eikä tule olemaankaan. Oli jotenki ristiriitasta, kun jotenki ois halunnu kuitenki auttaa, mutta miten? Vähän ehkä teki mieli potkia sitä perseelle ja huutaa: "NO TEE SITTE JOTAI!" ja samaa aikaa teki mieli ottaa sitä hihasta, että hei..tullaanko vaikka yhessä reenaa joku päivä?

Kun niinhän se on, ettei tää puhumalla parane. Pitää pystyä tekee jotain jos sitä muutosta haluaa.