Salilta lähtiessä eräs "vanha tuttu tsemppari" tuli ovella vastaan ja kyseli taas kuulumisia. Sillä on muuten hiton iso merkitys, kun joku kysyy: miten treeni kulkee?
No hyvinhän se. Ja kun totesin hälle, että miun haastetta on VIELÄ kuukaus jäljellä, nii hää olikii sitä mieltä, että miun ajattelutapa on negatiivinen, pitäs pystyy ajattelee, että sitä on ENÄÄN se kuukaus, eikä sitä pidä ajatella liikaa. Näinhän se on.
Meen tänää tosiaan töihin ja mie niiiiin tiiän miten saan syömisistäni kuulla siellä. Paikka on ihan tuttu siis ja aiemminkii siel ollessani kuulin kaikenlaista, eniten ihmettelyä.
Se muuten laittaa miettimään, että miks tää olis niin outoa? Oikeesti...miehän vaan kieltäydyn edelleen niistä kahvipöydän pullista ja kekseistä, ei muuta. Tai en koe, että "jäisin paitsi" jostain muusta.
Nää on just niitä ikuisuuskysymyksiä, eikä niistä varmaan koskaan pääse eroon.
Aivan varmasti mie myös muiden mielestä korostan liikaa tätä herkuttomuutta, mutta kyllä mie sen myös tunnustan, että ei tääkään just sitä "herkkua" ole. Mut ei, mie en silti anna periks perhana!
Ja moni varmaan ajattelee, että jos mie niin kovasti sitä pullaa kaipaan nii miks en sitten vaan mene ja ota? No juurikin sen takia, kun oon aiemminkii painottanu, että tää homma on miulle edelleen nuoralla taiteilua, enkä vois antaa itelleni anteeks jos nyt annan hetken mieliteoille periks!
Oli muuten ihan mahottoman hienoa tuossa viikonloppuna, kun kaveri toi miulle tullessaan ihan jäätävän kokosen proteiinipatukan. Yleensä mie en niitä edes syö, mutta hää halus tuua sen miulle kokeiltavaks tai jotain sellasta :) kiva ele ja yhessä myö se sit tuhottii ku ei sellasta ois voinu yksinää syödä.
Mutta..tälläpä nyt sitten taas eteenpäin ja kohti työkamujen ihmettelyjä! :D
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mieluusti vastaan asiallisia kommentteja :)