Motivaatiopiikki!

JOO! Tänää on ihan toinen ääni kellossa verrattuna eiliseen. Oli tosi paha päivä, väsytti ja kiukutti.
Heittäydyin sitten vaan sohvalle itkemään ja olinkii sit nukahtanu, vedin päikkäreitä pari tuntia.

Olo oli aavistuksen parempi ja myöhemmi illalla sit miun ystävä armas huuteli miulle facebookissa totuuksia ja "haisuli" nappas kainaloon nii sit oli jo aavistuksen parempi elää ja olla.

Aamulla tavalliseen tapaan heräilin kellon pirinään lähteäkseni salille, olin ajottanu lähtöni vähän myöhemmäks ja tais sekii kannattaa ;)
Salilla taas meinaan törmäilin pariin tuttuun sälliin ja niillekkii sai sit kertoo, et mite oli eile vituttanu. Sen ääneen sanominen jo helpotti. En mie hirveesti jaksa niiden kanssa juoruta, ettei mee keskittymiset iha harakoille, mut muutama sana siinä treenin ohella on iha jees.
No mutta siis taas asiaan!
Olin taas tapani mukaa hörppäilemässä heraani treenin päätteeks, kunnes joku täti-ihmine asteli miun luokse. En mie oo koskaa aiemmi sen kaa ees mitää höpissy, moikannu vaan ohimennen ku salilla törmänny ja siitäki on aikaa.
Mutta tosiaa, hää tuli siihe miun luokse ja kysy "Mitä ihmettä sie oot tehny ku oot hoikistunu ihan hurjasti??" Menin kyllä ihan tosi kovin hämillee, ja en oikein osannu muuta ku änkyttää jotai  treenaamisesta, lenkkeilystä ja oikeesta ruokavaliosta.   Siinä samalla toinen "salijannuista" hiippaili meijän luokse juomaa vettä, ja mie hällekkii totesin, että olin just puhumassa lempiaiheestani, eli "kuin hyvältä mie nykysii näytän.." :D Heti perään tuli sellanen -ups..sanoinks mä ton ääneen??-olo...

Mut joo, siis kaiken tän sekavan sepustuksen keskellä pointti on lähinnä se, kuin tärkeitä ihmisten palautteet on miulle, etten aina vaan ja kerta toisensa jälkeen typeränä hakkais päätä seinään, kun en itte vaan tajuu. Ja ehkä tässä nyt on myös ripaus sitä, että kyllä nuo vieraiden ihmisten kommentit antaa myös lisäpoweria, sillä lähimmäthän näkee miuta "jatkuvasti" ja ovat jo aiemmin sanoneet kantansa miun tuloksista.

Se, mikä myös tuli esille tuossa aamulla oli se, että vaikka mie oon muuttunu, en ole mieleltäni muuttunu mihinkää. Yhtä sekasii oon ku ennenki, right? ;) ehkä vahvistunu vaan ja tää luja tahto pitää itsestä huolta sekä taito nähdä asiat niin eri tavalla kuin ennen, on vieläkin jotain sellasta, mitä saatan pysähtyä ihmettelemään joka päivä.


SITTEN OLI VIELÄ ILTAPÄIVÄ-OHJELMAA:
 Oltiin kaverin kanssa sovittu lenkkeilytreffit, päivällä tuli ehdotus,josko käveltäis lentokentän ympäri? Tottakai olin oitis mukana ideassa, enhän ollu koskaan aiemmi sitä tehny vaik ajatuksis ollu. Reitti vaan on jotenki nii ankee tassuttaa yksin ja pituutta on reilut 7km nii ei oo aiemmi tullu lähettyä. Matka taittui rattoisasti ja nyt kyllä reidet kiittää!
Että kait sitä tuli ainakii se 8km mentyä kun lentokentän laidalla luki reitin olevan 7,7km ja tästä kotoa vielä kun muutaman sata metriä tassuttaa kentän reunaa ja takas nii hyvä o! :) Eihän tuo aikuisten oikeesti oo ees paha matka loppupeleis, mut jos miulta kysytää nii vauhti oli aika jees, että tosiaan itte sain ainaki tuntumaa tassuihin.

Kert loppumatkasta irtos viel pieni hymy nii ois voinu kevyesti vetää toisen kierroksen? Tosin kotimatkalla rupes jo tuntumaa enemmä ;)

Nyt kun loppuillasta muistais ja ymmärtäis vähän venytellä nii pääsee huomennakii ulkoilee!
Tämä oli hyvä päivä <3