Keskittymisen vaikeus ja monta muuta asiaa...

Mie nyt oon aika tunnettu siitä, että pystyn tekemään kymmentä asiaa samaanaikaan ja vaikka ulkopuolisen silmissä miun touhuissa ei ois mitään järkeä niin jotenkin kierolla tavalla mie oon itte pystyny hommani "järkeistämään" silleen, että ite tiedän mitä teen. Tai ainakin kuvittelen tietäväni ;)

Suurinpiirtein ainut aika vuorokaudesta, milloin oon jotenki rauhalline, on nää aamut. Tai noh, sillonki aina näperrän jotain, kuten nyt tässä tätä blogia rustailen.
Höh.
Tää ajatus nous esille tänä aamuna salilla. Väsymystä oli havaittavissa ja keskittyminen tipotiessään. Yritä siinä nyt jalkoja veivata kun ajatukset siintää vaan suurinpiirtein päivän menuusta seuraavan päivän treeniin ja ulkona vallitsevaan pimeyteen. "Oi miten tekis mieli kaurapuuroa JUST NYT..mut hei kato ku ulkona sataa taas vettä..oo..onpa miulla muuten hyvät reisilihakset!" ÖÖ MITÄ?
Tää on oikeesti joskus/ajoittain/aina tosi haastavaakin. Oon aina ollu sellane, että miulla tarvii olla monta lankaa käsissä eikä mistään oikein voi höllätä ennenkun homma on valmis.

Tän huomasin myös töissä. Alani valinneena miun tarvii tehä kaikenkarvasten ihmisten kanssa yhteistyötä, mutta jos miut on "määrätty tietylle puolelle" olemaan  vastuussa, niin sillon haluun myös tehä ne hommat, kuten parhaaks näen. En kaipaa siihen ylimääräsiä höseltäjiä, ellen sit ite kaipaa apua. ja sitten kun niitä muita höseltäjiä tulee, meen itte sekasi.

...josta päästäänkin sujuvasti  asiasta toiseen ilman sitä aasinsiltaa:
MIE OON SAANU VETÄÄ IHA URAKALLA RASTEJA RUUTUUN JA NYT ON KAKS VIIKKOO TÄYNNÄ ILMAN MÄTTÖJÄ! YEAH!

Houkutuksia ja mielitekoja on ollu kyllä järkyttävän paljon, mutta oon joka kerta ymmärtäny miettii kahdesti (tarvittaessa useammin), että MIKS mie muka tartteisin tässä kohtaa jotain karkkia tai sipsejä? En ole löytäny järkevää selitystä, joten oon kiltisti juonu vaa lasin vettä ja popsinu sitte jotai pähkinöitä! ;) Wow...

Onhan tää sellasta itelleenki todistelua, että mihin sitä pystyy vai pystynkö? Ja sitte on iso ilo huomata, että loppujenlopuks sitä pystyi. Sitte saan olla hitoksee ylpee itestäni ja kyllä, muutkin sen sitte huomaa. Jos ei muute niin tän blogin kautta, jos tätä edes kukaan miun läheisistä tai kumminkoirankaimoista enää lukee...

Olikohan miulla vielä muuta?.. JOO! Se jalkareeni..Prässissä taas panokset koveni. Täällä blogeissa on ollu puhetta salilla veivattavista painoista ja niiden merkityksestä. Silleen tehään, että tuntuu mutta paikkoja hajoittamatta,right? Miulle nuo jalat on ihan tosi arka aihe, kun polvi krakailee ja lonkassa on jo tekonivel nii ihan lääkärin suosituksesta en rupee pröystäilee...Mutta tuo prässi on jotenki sellane, minkä koen vielä turvalliseks laitteeks nostella painoja korkeemmalle, tietenkin jalkojen tuntemukset huomioiden. MUTTA en voi kieltää, etteikö se tuntuis hyvältä kun huomaa, että pystyy taas parempaan kuin ennen. Nii jotta, olikohan tässäkään tekstissä pointti? En tiiä, mutta tää puuro oli hyvää! :D :D

Lähen nyt santsaa kahvia...