Mie meen iha sekasii...

Äh...kävin viikonloppuna ihan intopiukassa reenaa ja nyt on joka paikka hellänä :D
Oliks tää nyt sitä tyydyttävää kipua? En tiiä, mut outoa tää on ku en oo aikoihi reenannu silleen, että joka paikkaan kolottais jälkikätee NÄIN PALJON, voi apua.. :D

Mut jos taas rehellisiä ollaan, nii onhan tää ihan kiva tunne. Tiedän tehneeni ja ennenkaikkee, tätä on tiedossa jatkossakii, SILLÄ: tänään on se päivä kun saan näppeihini uuden ohjelman ja ruokavalion!
Mie en kyllä vielä yhtään tiedä, mitä se mahtaa sisältää ja tuskin ruuat kovin radikaalisti ainakaan muuttuu, mutta yhtää en tietenkää malttais odottaa niitä tuloksia! :D
Ja tuloksiahan syntyy ku vaan jaksan vääntää, eiks jeh?
Mut mitähä uuden ohjelman veivaamisesta tänää tulee, kun sattuu koskee? :D hahahah! Mie en tiijä, mut sittehä mie sen näen...

                                           Sarjassamme "ihmeelliset ilvestykset..."

...tokihan miun ikuisuusongelmana on yhä edelleen se, kun tota peiliä tulee kytättyä ja niitä syömisiäkin. Joka perhanan suupala menee vieläkii vihkoon ylös ja sitteku "hyvällä omatunnolla" söin lauantaina muutaman karkin, nii sitäkii sit kirotaa ku turvottaa.
Mie en siis vieläkään tajua, miks miun tarvii ahtaa naamaani jotain sellasta, mistä vaan jälkikätee tulee paha olla? Kyllähän ne karkit siinä syöntihetkellä maistui, oonhan ikuinen herkkuperse, mutta huonohan se on syömisen jälkee manailla...

Joo, mie tiiän että tää ongelma on just nyt vaa korvien välissä, mut vahvasti epäilen myös sitä, ettei nää ajatukset tule koskaa häviimää?.. Pelko siitä, että epäonnistun...ratkeen kokonaan...luovutan...
No en perhana! Mut silti, se pelko on miussa kokoajan, vaikka järki sanoo, etten mie häviä tätä taistelua...