Rentoa menoa ja ähkyjä

Joku jouluasia oli nyt siis vai?.. Joo ainakin mahassa se tuntuu! :D
Mie olin ihan luvan antanu itelleni, että pari päivää saa possuilla ja sitte taas arki tulee ja kuivat kanat ;)

Eli tässä on tosiaan pari päivää menny ruuan ja ennenkaikkea suklaan äärellä, just äsken vetelin viimosia suklaita ja totesin toiselle puoliskolle, että miulle on sitte turha enää tyrkyttää mitää herkkuja! Myös ruuan suhtee pitää höllentää, vaikken nyt voi sanoo niistä övereitä vetäneeni, mutta ns. kaikki ainesosat ei nyt ihan ole kuulunu siihen, mitä miun "kuuluu" syödä.

                    Joulutorttujakii ihan pikkukätösin askartelin. Jonkun blogista idean saaneena, tortut                             voivat olla myös pieniäsieviä <3


Ihan rentoillessahan nää pari päivää on tosiaan menny. Tänää oli ajatus käydä ulkoilemassa, mutta sen verran mukavuudenhaluisena sohva veti enemmän puoleensa kuin tuo lähes -20asteen lukemat ulkomittarissa. Huomenna siis kuitenkin ylös ulos ja lenkille! Sali kutsuu sitten lauantaina (viimeistään)..

Voihan se olla, että joutuu taas ittensä kanssa töitä tekemään, mutta oon myös huomannu sen, että kun jotain päätän nii sen myös teen. Eli ei luulis hirveen vaikeeta olevan tuo ruotuun palaaminen? :D
Miulla yhä edelleen on tavotteeni, treenit tehtävänä ja oikeenlainen ruoka syötävänä eikä näissä määrin suoritettuja repsahduksia saa tulla. Näin se vaan menee.

                          Tässä kohtaa valmistauduin suureen suklaasyöpöttelyyn :D

Kyllä, mie nautin oloistani tän pari päivää ja tämän turvotuksenkin kanssa on nyt vaan elettävä, mutta vieläkin ainakii miulla itelläni on vahva usko siihen, mihin miun nenä tästä eteenpäin näyttää.
En voi kuin toivoa, että lähipiiri taas tajuaa tän. Jos ei, niin enhän mie sillekään mitään voi, vaikka se oliskii helvetin iso miinus.